31. lokakuuta 2009

Viime postauksessa kirjoittelin seuraavaksi ryhtyväni Kalmankujan puutarhahommiin. Sainkin sen jo aloitettua, mutta kaikki on vielä niin kesken että jätän sen aiheen käsiteltäväksi tulevissa blogimerkinnöissä. Askartelin aika hauskan puunrangan, mutta ei siitä vielä enempää.

Vaikka tämä viikko on ollut erityisen kiireinen opiskelun puolesta, olen joka ilta nipistänyt ajasta sen verran että sain jopa valmiiksi asti yhden kokeilun. Tuumin, että tuo Kalmankujan olohuone on kovin ahdas ja sen nykyinen takka vie liikaa tilaa. Sinne sopisi siis paremmin kulmassa tönöttävä takka. Mietin takan mallia jonkin verran, sillä en halunnut tehdä siitä ihan tylsää ja tavallista. Lopulta ajauduin uhkarohkeaan kokeiluun tehdä kaarevia muotoja materiaaleinani tyhjä kissanruokapakkaus, liimaa ja pikasiloitetta.
Alla olevassa kuvasarjassa näkyykin miten kävi...


Napsin jopa pari vaihekuvaa ja tässä on takan muurauksen pinta ennen maalausta. Yläosan muoto ei ehkä välity tarpeeksi hyvin näissä kuvissa ja en voi kyllin korostaa sitä, miten hankala tuota oli tehdä. Noiden tiilien/kivien raaputtelu oli sitä vastoin se hauskin ja helpoin homma, vaikkakin aikaa vievää. Käytin työvälineenä hammastikkuja ja niitä kuluikin aika monta kun menivät helposti poikki. :)

Ja tällainen se sitten olis noinniinkun valmiina.


Tuonne sisälle olisi hieno saada jokin tuliefekti, mutta en oikein vilkkuvasta tekotuikkukynttilästä tässä kohtaa diggaile ja ne hienot sähkövalaisimet sitten taas maksaa vähän enemmän, joten toistaiseksi ollaan ilman valkeaa.

Tässä ylläolevassa kuvassa näkyy ehkä parhaiten se idea. Otin näitä kuvia yöllä keinovalossa onnettomalla taskukamerallani ja siitä johtuen hämärän olohuoneen kuvista ei tullut yhtään esittelykelpoista otosta. Avoimessa yläkerrassa kuvaus onnistui vähän paremmin. Pitää odotella parempaa kameraa ja valoisempia kuvaushetkiä, että saan takan kuvattua oikealla paikallaan.


Tänään on luvassa vielä loppukevennys, kaikkien aikojen postaus etten sanoisi:

Krizze muisti tätä kiireistä bloggaajaa tunnustuksella ja siitä suuri kiitos. :) Tunnustus saa tuntemaan siltä, että on ikäänkuin olemassa tässä valtaisassa blogiviidakossa. :D

Eikä siinä vielä kaikki.

Saatuaan tämän palkinnon täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
Kiitos kiitos

2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.

Kyllä se tuonne sivupalkkiin pian ilmestyy, kunhan kerkiän laittaa...
3. Laita linkki, keneltä sait tunnustuksen.
Eli Krizzeltä
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
- Stressaan helposti aivan mitättömistäkin asioista ja menetän usein siksi yöuneni
- Huolehdin paremmin kissojeni hyvinvoinnista, kuin omastani
- Keräilen taulujen kehyksiä, vaikkei niihin olisi mitään laittaakaan
- Olen kirjoittanut päiväkirjaa säännöllisesti 11-vuotiaasta (13 vuotta siis). Minulla on laatikollinen täyteen kirjoitettuja kirjoja ja joka kerta niitä lukiessani olen heittämässä ne kaikki pois, mutta joka kerta kuitenkin jätän sen tekemättä.
- En ole oikeastaan koskaan kipeä, mutta kärsin migreenistä senkin edestä
- Haaveilen omasta talosta lähes päivittäin
- Töissä olen pakkomielteisen tarkka hygieniasta ja järjestyksestä, mutta oma kotini on lähes aina kaaoksen vallassa (jakautunut persoona? :D )

5. Anna tunnustus seitsemälle.
Ei pysty, tämä on jo ollut niissä joita seuraan...
6. Linkitä nämä blogissasi.
-

7. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
-

Jeps, palailen askartelujen kimppuun ja aion valvoa ainakin puoli kahteen, mutta mitä väliä, huomenna on vapaata. :)

21. lokakuuta 2009

Viimein koitti odotettu syysloma. Se on kylläkin jo puolivälissä, ja vasta tänään oli varsinainen oikea vapaapäivä, mutta oli tuossa alkuviikosta kuitenkin sen verran vapaata aikaa, että tekaisin muutaman kirjan taas kirjaston täydennykseksi. Ihan tulosteita nämä ovat, kirjat ja kirjeet, mutta ihan hienoja. (kuva kannattanee klikata suuremmaksi) Kirjat ovat myös oikein luettavaa mallia.
Kokeilin tehdä kaksipuolisesta teipistä pieniä opuksia, kuten olen nähnyt joissakin blogeissa, mutta minusta ne ei vaan ole niin kivoja, kun niitä ei voi sitten availla ja lukeakaan. Muutaman sellaisen kuitenkin annoin jäädä hyllyn täydennykseksi. Näissä selattavissa on kyllä isompi työ, mutta minusta se kannattaa. :)

Seuraavaksi talon kanssa ajattelin ryhtyä jatkamaan ulkokuoren rakentamista loppuun. Vähän ennen muuttoa sain laajennuksen valmiiksi. Pihaakin piti jatkaa vasemmalle koko etuseinän mittaiseksi ja kasvia ja köynnöshärpäkettä laittaa lisää. Se aitakin on yhä vain tekemättä. En tiedä kuinka hyvin se aita tulisi sitten kestämään, Monnilla kun on tapana kiipeillä talon päällä ja sivuilla ja vähän sisälläkin. Tarkoitan tässä siis sitä vain, että onko se sitten ihan turhaa vaivannäköä? :/

4. lokakuuta 2009

Tässä pari päivää olen ollut sairauslomalla ja eilen sain vihdoin valmiiksi yhden pienen projektin. Ajattelin, että Kalmankujallekin sopisi hyvin kiinalainen kaappi, sehän voisi olla vaikka tuotu ulkomaanmatkoilta tai perintönä saatu kapistus. Minusta ne on todella kauniita ja huolisin omaankin kotiin oikean kokoisena, mutta ovat myös aika kalliita sekä mini-kokoisena että normaali koossakin. Kokeilin sitten miten onnistuisi tehdä itse tuollainen kaappi ja alla onkin nähtävissä kokeilun lopputulos. Kyllä se asiansa ajaa, eikä maksanut senttiäkään.
Materiaalina käytin pahvia ja bambulastua. Käyttämäni pahvi oli sen verran ohkaista, että jouduin liimaamaan sitä kerroksen useamman päällekkäin, jotta kaapista tulisi tukevampi. Maalasin ovet akryyliväreillä vapaalla kädellä sen kummemmin suunnittelematta. Maalaukset eivät siis ole kovin symmetriset, mutta ihan riittävästi. Nyt jos aloittaisin tuon jutun alusta, niin maalaisin oviin lohikäärmeitä. Keksin sen vain liian myöhään, vaikka toki noidenkin päälle voi vielä maalata. Aika tyytyväinen olen myös tuohon lukkoon. :)



Sisäpuoli on aikas kivan kiinanpunainen. Hyllyjen reunat sipaisin kultamaalilla, mutta se ei ehkä tästä kuvasta välity.

Että tämmöinen projekti täällä!


Tähän loppuun ajattelin laittaa hyvin havainnollistavan kuvan tästä minun vauvasta, joka ei enää niin vauva olekaan, huomasin sen tässä eräänä päivänä. Vai mitä voi tuumata tästä kuvaparista, samalla tuolilla istutaan:



Vasemmalla on siis Monni 3kk ja oikealla 9 kuukautta myöhemmin. En ihan onnistunut nappaamaan jälkimmäistä kuvaa niin, että kissa istuisi aivan suorassa ja ryhdikkäästi, mutta näkee tästä kuitenkin että kyllä se vaan on varttunut ihan huomaamatta. Painoakin on mukavat 5,5 kiloa, enkä näkisi että siinä on yhtään ylimääräistä. Taitaa tästäkin tulla ihan kivankokoinen möhkäle kuten kaveristaankin, kasvukausi kun jatkuu vielä jonkin aikaa. :)