7. elokuuta 2014

Muistanette postauksen, jossa kerroin purkaneeni Kalmankujan kuistin? Pyörittelin irronnutta osaa pitkän aikaa käsissäni, ennen kuin uskalsin ryhtyä toimeen. Mielessäni siinsi mielikuva kulahtaneesta ja synkästä pikkutalosta, joka makaa ikuisen syksyn puutarhassa. Ensitöikseni purin ikkunat. Tästä se alkaa muotoutua, tervetuloa Syyskujalle:






Tähän tulee vielä yläkerta, kunhan alakerta saa tapetin ja lattian pintaansa. En ole vielä ratkaissut sitä, teenkö yläkertaan varsinaista kulkuyhteyttä (portaita tai tikkaita), täytyy arvioida asiaa sitten kun suuret linjat on kohdillaan. Täytyy sanoa, että siitä on aikaa kun olen ollut jostakin näin innoissani. Tässä kohteessa pääsen toteuttamaan vapaammin puutarhahaaveitani.


2 kommenttia:

  1. Voi mikä salaperäisyyden verho on raottumassa sitä mukaa kun tämä etenee... Minä sitten tykkään näistä sinun projekteista. Ne niiiiin hivelevät silmää ja mieltä, Tästä on kehittymässä taas jotain aivan lumoavaa...

    VastaaPoista